Joni

Olen ikuisesti kiitollinen Herrallemme koska hän muutti elämäni 4. toukokuuta 2006, sain silloin antaa elämäni Jeesukselle Forssan helluntaiseurakunnassa.

Ennen tuota iltaa oli paljon tapahtunut elämässäni, lähinnä vain huonoja asioita. En ollut sen enempää aikaisemmin ajatellut uskon asioita, mitä nyt rukoillut iltarukouksena monen tunteman "levolle lasken luojani" -rukouksen. Joten voinee sanoa että tulin "uskoon suoraan mettästä".

Ennen tilaisuuden alkua istuin autossani seurakunnan pihalla ja ääni sanoi: "Älä ole niin hullu, että menisit tuonne sisälle, ties mitä tekevät." Myöhemmin olen tajunnut, että se oli sielunvihollinen. En ollut aikaisemmin käynyt sisällä, olin kyllä joskus miettinyt, mitä he mahtavat siellä tehdä, uhraavat kai jotakin tai joitakin. :)

Olin jo käynnistämässä auton lähteäkseni kotiin, mutta mietin asioita taaksepäin: kuinka alkoholi piti otteessaan joka viikonloppu ja kotona odottava epätoivo, vaikka sitä ei kumpikaan ääneen sanonut. Äänettömästi vain myhäilimme, että kaikki on hyvin. Ei paljoa kyllä puhuttukaan.

Muutama viikko aikaisemmin olimme avovaimoni kanssa käymässä Tallinnassa koirien agilitykisoissa. Tilanne laivalla meni siihen, että löysin itseni laivan kannelta valmiina hyppäämään alas. Muistan, kuinka tuo sama ääni sanoi: "Hyppää vaan, ei sinua ketään täällä jää kaipaamaan." Onneksi heräsin aamulla hytin lattialta.

Uskoontulon jälkeen olen tajunnut että en rakastanut silloin muuta kuin itseäni - kunhan itselläni on asiat hyvin, niin kaikilla muillakin on hyvin. Paljonkin olisi pahaa kerrottavana menneisyydestä: huumekokeilut, kännissä ajelut, yhden illan suhteet ja sikailut. En odottanut edes kovin vanhaksi eläväni, millään ei ollut oikein väliä. Syvä pimeys eli sydämmessäni ja suuri paino hartioillani. En ymmärtänyt, että huono olo johtui kantamastani synnin taakasta.

Monet ovat jälkeenpäin kertoneet, että eivät olisi uskoneet että meillä oli mitään ongelmia, olimme niin "idyllinen pari". Ajatellessani kaikkea tuota päätin mennä sisälle.

Markku Tuppurainen, entinen linnakundi, oli puhumassa entisestä elämästään: alkoholi, huumeet, rikollisuus ja vankilapaot, sekä uudesta elämästä, minkä Jeesus ja Pyhä Henki antavat - kuinka hän oli tullut uskoon vankilassa istuessaan, sellikaverin rukoillessa hänen puolestaan. Sitten tuli se hetki illasta, kun esitettiin alttarikutsu niille, jotka haluavat antaa elämänsä Jeesukselle. Käteni vain nousi ylös ja menin eteen. Pastorin kanssa rukoillessa tunsin, kuinka jokin voima tuli minuun ja olo keveni. Voi sitä riemua, minkä tunsin sydämmessäni. Halleluja... :) Synnin taakka oli jätetty Jeesukselle. Voi sitä riemua.

Kaikki seurakuntalaiset tulivat halaamaan ja sanoivat, että enkelitkin taivaassa riemuitsevat jokaisesta uudestisyntymisestä. Kotiin ajelinkin ainakin 10 metriä muita autoilijoita korkeammalla. :) Voi sitä iloa.

Ja heti kertomaan avovaimolle että tämä poika on tullut uskoon. Siskollekin piti soittaa. :) Jeesus vapautti täysin alkoholista, viemäristä meni alas viskit ja viinat. Kiroilu jäi, kumma kun sitä pitikin joka lauseeseen mahduttaa kirosana. Nykyään kun kuulee ihmisten kiroilevan se kalskahtaa kuin vasaran lyönti alasimelle. Halu lukea Raamattua tuli jännästi, heti piti kaivaa vanha rippiraamattu jostain pölyjen alta. Pyhä Henki avaa Raamattua aivan uudella tavalla.

Huoli tuli tietenkin avovaimosta ja hänen pelastuksestaan, olin valmis vaikka lukemaan hänelle raamattua kun hän nukkuu. Niin joku on kuulemma tehnyt, ja on auttanut. :) Mutta ei tarvinnut, Tuija haluaa myös seurata Jeesusta, ja menimme naimisiin joulukuussa ja uudenvuoden iltana uskovien kasteelle. Uskoontulopäivästä asti on elämä ollut yhtä "seikkailua", eikä sellaista hämähäkinseitit kainaloissa ja raamattu sylissä olemista, jollaista olin uskovien elämän luullut olevan.

Kitaran soiton aloitin syksyllä 2006 ja nyt ollaan käyty jo gospelbändin kanssa soittamassa monessa paikkaa. Bändin kasautuminen on ollut myös Jumalan johdatusta.

Nyt saan pitää sylissäni meidän esikoista, joka täytti juuri 11kk. Kyllä Jumala muuttaa, sinun tarvitsee vain antaa Jeesukselle lupa siihen, koska väkisin hän ei mitään tee. Myöhemmin kun olemme jutelleet laivalla vietetystä yöstä on Tuija sanonut rukoilleensa hytissä puolestani, että joku muutos elämäämme tulisi. Kannattaa varoa mitä pyytää. :) Muistakaa aina rukoilla periksi antamatta. Ylistystä soi sydämeni Herralle Halleluja.

Takaisin